Where do I begin / To tell the story of how great a life can be / Where do I start?

Pahoittelen katoamistani maan alle. Meni kevät, meni kesä ja tuli syksy - kaikki tuo on oikeastaan yhtä pitkää putkea. Putkessa tosin oli mutkia. Yhdessä mutkassa jäin töistä pois (järjestelin itseni ulos - järkevääkö, eh?), toisessa mutkassa järjesteltiin parisuhteen sääntöjä, kolmannessa päätin alanvaihdosta.

Nyt olen kotona ja teen mitä aivot vaativat. Fyysinen kunto on huonontunut viime keväästä (en tehnyt kesällä juuri mitään), mutta pää voi paljon paremmin. Ideoin kaikkea käsityöhön liittyvää ja lisäksi olen tehnyt koulutusmateriaalia työvoima- ja yrittäjäkoulutuksiin. Välillä päivät menevät vain ohi...

Ykköseltä tuli just uusinta Härkää sarvista-ohjelmasta, jossa vankilasta vapautuneelle kerättiin ohjeita siviilielämässä selviytymiseen. Haluaisin saada itselleni samanlaisen intervention, jotta saisin määritellyksi suunnan tekemisilleni. Työkkärissä tosin suositeltiin minulle hengitystaukoa, ehkä minun pitää uskoa sitä...

Yritän lähiaikoina ottaa omaa härkääni sarvista sen verran, että saan taas kuvattua tekemisiäni. Olen erittäin ylpeä kauniista pikkupihastamme ja kierrätyskankaista tehdyistä kasseista. Ja onhan tuo Viivikin suloinen... =) Tässä linkki Facebookin albumiin, johon keräsin pari kuvaa Viivistä.

Uusia kiinnostuksen kohteita ovat sieniruoat ja perinnekäsityöt. Sain mummolta kuivattuja kanttarelleja ja niistä tuli mielettömän hyvä kastike!

Kanttarellikastike (2-4:lle)

Nokare voita
1 pieni sipuli silputtuna
n. 2 rkl kuivattuja kanttarellejä (tuoreita kanttarellejä pari desiä)
2-3 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippuria rouheena

Kuullota sipuli voissa, murenna kuivatut sienet käsiesi välissä suoraan kasariin (jos sienet ovat tuoreita, laita ne kasariin pian sipulien perään). Lisää kerma. Mausta reilulla suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä ilman kantta ainakin 10 min. Tarkista maku ainakin kerran keittämisen aikana. Valmis kastike on paksua, lusikoitavaa ja todella herkullista!

Kanttarellikastike käy moneen ruokaan, itse kokeiltiin sitä pihvien ja uuniperunoiden kanssa.

Mie juoksin eilen Naisten Kympissä koko kympin! Tai no, tokalla kilometrillä piti tasata hengitystä ja keuhkokramppeja muutaman sadan metrin verran mutta muuten kipitin koko matkan. Ohitin montamonta naista! Loppuaika oli n. 1 h 15 min. Olin ihan onnesta soikeena kun pääsin maaliin, ei ollut itkukaan kaukana.
Alkuviikko menee varmasti hankalasti kävelessä mutta eihän se haittaa!

-Miisa

On ollut taas sellaista matalalentoa viimeinen kuukausi että oksat pois. Tänään kävin taas kouluttamassa, koko viikko on ollut varsinaisessa päivätyössä tuuraamista ja la-su välisenä yönä nousee kone Helsinki-Vantaalta. Pakattuja vaatteita 0 kappaletta. Passi löytyi. Ennen lomaa tehtävien hommien lista on tooosi pitkä. Toivottavasti huomenna ehdin pakkaamaan. Nyt mietin vain kovasti sitä, oletanko itseni opiskelevan seuraavan kahden viikon aikana vai tulenko vaan vetämään lonkkaa. Ikinä en ole ollut kahden viikon ulkomaanmatkalla, ei siis ole minkäänlaista tuntumaa noin pitkään lekotteluun. Näinköhän sitä osaakaan? :)
Tietysti tulee tuota omaa karvakorvaa ikävä, se on taas osoittanu valloittavaa käytöstä. Voltteja, varpaan näykkäisyjä ja isoja pusuja ihan pelkästä innosta. Ehkä kevät on tullut koirankin rintaan! Meillä muuten krookukset alkaa jo nousta. Harmi ettei olla itse niitä näkemässä. Naapuri lupasi kastella kukkasia ja pitää muutenkin kodista huolta. Toivottavasti hän nauttii miun kukkasista... :)

Ei mitään järkevää tekstiä, mutta ei sitä tässä väsymyksen tilassa voi oikein odottaakaan.

Matkaan, heposeni!

-Miisa

Näinhän se menee että tie vie...

Latteuksia alkuun... :) Päätin siis ottaa härkää sarvista eli elämästäni kiinni ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon lukemaan aikuiskasvatuksen perusopintoja. Vaikka olen vasta muutaman kymmenen sivua alasta lukenut, olen aivan myyty. Tuntuu että olen viimeinkin löytänyt sen oman tieni.

Aikoinaanhan, kuutisen vuotta sitten, pyrin OKL:ään. Pohjana oli pelkkä lukio ja vuosi kyläkoulussa avustajana. Lukuintoa ei jostain syystä hirveästi ollut ja kirjat tuntuivat liian kuivilta luettavaksi. Ajatukset lähtivät jatkuvasti harhailemaan ja sain luettua yhdestä pääsykoekirjasta alle puolet. Silti jäin vain 0,3 pisteen päähän opiskelupaikasta. Tästähän voi päätellä, että minulla meni haastattelut ja ryhmäyöosuudet loistavasti, kirjatentti puhtaan tiedon osalta penkin alle. Ehkä minulla on jotain taipumusta alalle... :) Pääsykokeiden tuloten tultua päätin ottaa vastaan ammattikorkeasta tarjotun liiketalouden opiskelupaikan. Uskomatonta, että pääsin ammattikorkeaan vaikka pyrin sinne edellisvuotisilla pääsykokeilla. Olin siis laiska.. ☺ Tai ehkä tarvitsin vain kypsyttelyä ja vielä lisää miettimisvuosia alle. Jatkuvasti olen kuitenkin tuntenut opettamiseen tiettyä vetoa, mutta luokanopettajien arvostus ja palkkaus suhteessa stressin määrään möyrii jossain pohjamudissa. Tämä kylmä tosiasia sai minut loppujen lopuksi valitsemaan tylsän taloushallinnon. En halua yhtään vähätellä tutkintoani, opin ammattikorkeassa monta hyödyllistä asiaa ja voin väittää parin työvuoden jälkeen osaavani yhtä jos toista taloushallinnosta. Ja tiedän monta asiaa joita en hallitse.

Olen kuukausia pyöritellyt päässäni levottomasti uusia vaihtoehtoja. Vain yksi asia tuntui selvältä: muutoksen on tultava! Moni varmasti tietää sen olon kun jotain puuttuu... Taloushallinnon töitä tehdessäni tunsin tekeväni töitä säästöliekillä enkä itseäni ruoskimallakaan saanut aikaan itseinhoa kummempaa. Joku valoisa hetki yllätti vuoden pimeimpänä aikana ja kerran Setä Google läimäisi ruutuun tuon opintokaavion jota nyt suoritan. Silloin tuli välittömästi tunne että tuo se on, tuossa on miun oma juttu. Ja mikä parasta, se oli paljon halvempi kuin tutkinto jota olin aiemmin katsellut.

Nyt pöydällä odottaa Paulo Freiren Sorretujen pedagogiikka. Freire taitaa olla samaa maata kuin kaimansa Coelho. Ainakin kovasti eri lähteet Freireä ylistävät. Coelhohan teki minuun vaikutuksen jo Alkemistilla. Veronica ei ole vielä toistaiseksi päättämään kuolemisestaan minun yöpöydälleni, mutta senkin aika vielä tulee.

Niin juu, opiskelujeni oheen ostin pitkään haikailemani MacBookin. Tätäkin tekstiä Macilla kirjoittelen, kauppiaan mukaan parin viikon käytön jälkeen Macin metkut pitäisi olla jo aika tuttuja ja käyön sujuvaa. Minä en ole vajaassa viikossa vielä päässyt kovinkaan pitkälle tämän laitoksen oppimisessa. Photo Boothin ja Comic Lifen kanssa olen pääasiassa pelleillyt. Ei siis mitään kovin järkevää... ☺

Käsityöt ovat jääneet vähän vähemmälle. Päässä pyörii niin monta asiaa, että mukaan ei mahdu enää edes sukkapuikkoja. Ehkä tämä tästä. Vaikka virallinen hamsterikuukausi päättyykin tänään, aion silti jatkaa valitsemallani tiellä ja jättää langat kauppaan ellei varasto ole pienentynyt tarpeeksi.

Tällaista tällä kertaa. Takaisin opintojen pariin.

Kiitos ja kumarrus.

-Miisa


Ps. Jostain syystä tämä teksti ei tahtonut julkaistua eilen, siispä teksti on vuorokauden myöhässä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille tärkeille ihmisille.

"Ystävä on se joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua silti."