Leikkauksesta on nyt kulunut kolme päivää. Toipuminen on ollut todella nopeaa, ainoastaan leikkauskaasusta johtunut rinta- ja hartiakipu on ollut pysyvämpää, sekin varmaan häviää huomisen kuluessa kokonaan. Leikkaushaavat on suljettu todella siististi, ei välttämättä jää ollenkaan selvää jälkeä. Leikkauksen lopulliset tulokset saadaan parin viikon päästä mutta oletus on, ettei endo ollut levinnyt kovin pahasti. Jatkotoimenpiteitä toki tarvitaan ja pitkäaikaista seurantaa ja jonkinlaista lääkitystä mutta loppujen lopuksi ei ole kuitenkaan niin paha kuin voisi olla. Saunaan saan mennä vasta kahden viikon kuluttua leikkauksesta eli vielä 11 päivää. Ehkä suunnittelen tuohonkin hetkeen jotain erityistä että saan ajan jotenkin kulumaan. Ehkä huovutan itselleni hienon saunahatun odotellessa ?!

Selailin myös paikallisen kansalaisopiston esitettä. Ajattelin mennä mukaan joogaan ja pilatekseen, ehkä myös huvikseen laulavien aikuisten ryhmään. Saas ny nähä mihin into riittää... Noihin kahteen ensin mainittuun kuitenkin satsasin jo sen verran että ostin Anttilasta viidellä eurolla sisä-/jumppatossut. Kai kaikki muistaa ne nahkapohjaiset ohkaset tossut, päällys jotain verkkarikangasta ja jalka-aukon ympärillä on napakka kuminauha? Punasia tossuja ei ollu kuin kokoon 25 asti joten piti ottaa konservatiiviset mustat. Hmph. Nyrkkeilyseuraltakin tuli tietoa syksyn alkeis- ja tekniikkakursseista mutta ne taitaa nyt jäädä terveyden valossa pois. Jatkan sitä taas myöhemmin. Tai ehkä tässä pitäis jo tosiaan ruveta uskomaan ettei miun oo tarkotus harrastaa nyrkkeilyä. Jo kahteen kertaan harrastus on menny tauolle kun kroppaan on tullu väliaikaisia fysikaalisia häiriöitä.

Pienen siskoni näin ensimmäistä kertaa leikkauspäivänä, tulivat sairaalaan miuta kattomaan koko konkkaronkalla. Voi että tää Uusi on sulonen! Pieni ja päättäväinen. Hieman se toista silmäänsä raotti mutta mie oon varma että sillä on kans ees jonkun verran tätä samaa tempperamenttia kuin miulla.

Vilttien ja villasukkien keskeltä raportoiden,

-Miisa