Tunnin päästä lähdetään ajelemaan Helsinkiä kohti. Vähäsen jännittää, yöllä jäi taas nukkumiset puolitiehen. Kaikilla mahdollisilla tavoilla oon heittäny toivetta ilmaan että pääsisin pian leikkaukseen. Taitaa sitä toivoa moni muukin läheinen, ei ne jaksa enää kattoa ja kuunnella tätä miun kitumista. Onneks on kuitenkin pitkähkö automatka aikaa suunnitella joku vakuuttava vetoomus lääkärille puukkotanssin aikaistamiseksi. Raportoin uudelleen iltasella jos pystyn ja kykenen.