On ollut taas sellaista matalalentoa viimeinen kuukausi että oksat pois. Tänään kävin taas kouluttamassa, koko viikko on ollut varsinaisessa päivätyössä tuuraamista ja la-su välisenä yönä nousee kone Helsinki-Vantaalta. Pakattuja vaatteita 0 kappaletta. Passi löytyi. Ennen lomaa tehtävien hommien lista on tooosi pitkä. Toivottavasti huomenna ehdin pakkaamaan. Nyt mietin vain kovasti sitä, oletanko itseni opiskelevan seuraavan kahden viikon aikana vai tulenko vaan vetämään lonkkaa. Ikinä en ole ollut kahden viikon ulkomaanmatkalla, ei siis ole minkäänlaista tuntumaa noin pitkään lekotteluun. Näinköhän sitä osaakaan? :)
Tietysti tulee tuota omaa karvakorvaa ikävä, se on taas osoittanu valloittavaa käytöstä. Voltteja, varpaan näykkäisyjä ja isoja pusuja ihan pelkästä innosta. Ehkä kevät on tullut koirankin rintaan! Meillä muuten krookukset alkaa jo nousta. Harmi ettei olla itse niitä näkemässä. Naapuri lupasi kastella kukkasia ja pitää muutenkin kodista huolta. Toivottavasti hän nauttii miun kukkasista... :)

Ei mitään järkevää tekstiä, mutta ei sitä tässä väsymyksen tilassa voi oikein odottaakaan.

Matkaan, heposeni!

-Miisa