Hahaa! Päihitin endon! Leikkaus tehtiin tähystyksenä, kaikki saatiin pois ja lääkärin mukaan tämän sortin taudin ei pitäisi uusia kovinkaan helposti. Paraneminen etenee vauhdilla, tuntuu mahtavalta olla taas mukana kuvioissa ihan omana tuttuna itsenä. Särkylääkkeitä käytän enää murto-osan entisestä ja se lisää aivojen raksutusta. Paljoa ei passais hötkyillä mutta pitäähän tästä ihanasta tunteesta ottaa kaikki irti. Viivin kanssa kävelin tänä aamuna ekaa kertaa viikkoihin korttelin ympäri. Laitoin Viiville vielä flexin että se sai enemmän juoksutilaa ja voi sitä onnen määrää! Kun Viivi näki flexin miun kädessä se ei meinannu pysyä turkissaan vaan hyppi ja kieppui ihan mahottomasti. No sainhan mie sen pannan kaulaan ja päästiin kävelylle. Ihan eri tavalla sitä taas kiinnitti huomiota koiran touhottamiseen ja siitä nyt saa taas iloa elämään.

Noh, elämä voitti kaks viikkoa etuajassa. Odottelin tällaista olotilaa vasta joulunaluspäiville mut se tulikin nyt. En laita hanttiin. :)

What a feeling!

-Miisa