Kaikkihan aina kasaantuu, sehän taitaa olla ihan jo ennestään tuttu juttu. Sen lisäks että itellä on höntti olo noitten terveysuutisten takia, piti Viivin satavuotiset alkaa just tänään. Sinänsä ihan fiksu likka tuo meiän koira, että se nukku miun vieressä valkosen päiväpeiton päällä ja hyppäs laattalattialle makaamaan ennen ku ehti sotkea tekstiilejä. Noh, tuskin se kuitenkaan tuota mietti, mutta mie oon tyytyväinen silti. Keljuttaa lähteä ton nartun kanssa nyt lenkillekään kun pitää huutaa kaikille jo kaukaa, että täällä on juoksut. Viikon-parin päästä alkaa sit se huuto kun sekä Viivi että naapurin neljä uroskoiraa ulvoo lemmenkaipuussaan. Urh, ei paljon hotsita ajatella etukäteen sitä aikaa...