Käytiin viikonloppuna Kainuussa. Siellä oli ihana ruska ja mukavia ihmisiä. Oli hiukan suru puserossa kun ajettiin autolla Vuokatinvaaraa alas. Siellä oli niin uskomattoman kaunista! Metsä oli punainen, keltainen ja vihreä. Järvet näkyi siniharmaana ja näkyvyys oli hyvä. Että se luonto osaakin olla kaunis!
Endo junnaa samassa tilanteessa kuin viikko takaperinkin. Perjantaina soitin työterveysasemalle ja sieltä antovat kotiutumis- ja lääkitsemiskäskyn. Tänään käyn työterveyslääkärin juttusilla, todennäköisesti oon sairaslomalla siihen asti että pääsen leikkaukseen. Työkyky on alentunu rajusti viimesen kuukauden aikana. Viime viikolla istuin töissä kuusi tuntia ja sen jälkeen makasin kolme tuntia kotona Buranaa syöden. Välillä tämä ottaa päähän ihan rankemman kautta mutta yritän ajatella positiivisesti. Ainakin tässä kipukynnys kasvaa jos ei muuta... :)

Nyt tän saikun aikana miulla on aikaa jos vaikka mihin. Kykenemiset on asia erikseen mutta pyrin tekemään niin paljon kuin kroppaa kuunnellen pystyn. En rääkkää itteeni niin kipeeksi ettei uni tule mutta kuitenkin aktiivinen tekeminen pitää mielen paljon korkeammalla ja aivot virkeänä. Nyt puikoilla on yksi villatakki (ikuisuusprojekti, värit ei ihan täsmää niin ei innosta teko hirveästi), yksi villapaita pukin konttiin ja kahdet villasukat. Oma rima on tekeleissä nykyisin hirmu korkeella. Jos en ole itse tekeleeseen tyytyväinen, puran sen surutta. Nolottaa antaa lahjaksi semmoista mihin ei itse ole ihan tyytyväinen ja itelläkin vähän epäonnistuneemmat tekeleet jää kaappiin makaamaan.

Nyt on muuten ilmat viilentyneet niin paljon että voin vähitellen ruveta kaivelemaan tuolta kaapin perukoilta kesällä tekemäni huivit. Sieltä saattaa löytyä yllätyksiä... :D

Lippua korkeammalle hinaten,

-Miisa