Käytiin
viikonloppuna Kainuussa. Siellä oli ihana ruska ja mukavia ihmisiä. Oli
hiukan suru puserossa kun ajettiin autolla Vuokatinvaaraa alas. Siellä
oli niin uskomattoman kaunista! Metsä oli punainen, keltainen ja
vihreä. Järvet näkyi siniharmaana ja näkyvyys oli hyvä. Että se luonto
osaakin olla kaunis!
Endo junnaa samassa tilanteessa kuin viikko takaperinkin. Perjantaina
soitin työterveysasemalle ja sieltä antovat kotiutumis- ja
lääkitsemiskäskyn. Tänään käyn työterveyslääkärin juttusilla,
todennäköisesti oon sairaslomalla siihen asti että pääsen leikkaukseen.
Työkyky on alentunu rajusti viimesen kuukauden aikana. Viime viikolla
istuin töissä kuusi tuntia ja sen jälkeen makasin kolme tuntia kotona
Buranaa syöden. Välillä tämä ottaa päähän ihan rankemman kautta mutta
yritän ajatella positiivisesti. Ainakin tässä kipukynnys kasvaa jos ei
muuta... :)
Nyt tän saikun aikana miulla on aikaa jos vaikka mihin. Kykenemiset on
asia erikseen mutta pyrin tekemään niin paljon kuin kroppaa kuunnellen
pystyn. En rääkkää itteeni niin kipeeksi ettei uni tule mutta kuitenkin
aktiivinen tekeminen pitää mielen paljon korkeammalla ja aivot
virkeänä. Nyt puikoilla on yksi villatakki (ikuisuusprojekti, värit ei
ihan täsmää niin ei innosta teko hirveästi), yksi villapaita pukin
konttiin ja kahdet villasukat. Oma rima on tekeleissä nykyisin hirmu
korkeella. Jos en ole itse tekeleeseen tyytyväinen, puran sen surutta.
Nolottaa antaa lahjaksi semmoista mihin ei itse ole ihan tyytyväinen ja
itelläkin vähän epäonnistuneemmat tekeleet jää kaappiin makaamaan.
Nyt on muuten ilmat viilentyneet niin paljon että voin vähitellen
ruveta kaivelemaan tuolta kaapin perukoilta kesällä tekemäni huivit.
Sieltä saattaa löytyä yllätyksiä... :D
Lippua korkeammalle hinaten,
-Miisa
maanantai, 25. syyskuu 2006
Kommentit