Tätä kirjoittaessa istun jo Joutsenossa äipän työkoneella ja lipitän siideriä helpottuneena siitä että vika reissu Kainuusta Etelä-Suomeen on takana. Yks tuskien taival, "viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin..."

No juu, hehkutan tätä onnen autuutta sitten kun pääsen asiasta enemmän nauttimaan. Pakko tilittää kuitenkin viimesen parin viikon tapahtumia. Enstekskin se ompelukonetragedia päättyi hyvin. Sain tehtyä pari keittiöpyyhettä ja ittelleni vähän tilavamman meikkipussin ilman suurempia ongelmia. Nyt on auton takapaksissa sekä anopilta ryöstetty ompelukone että pussillinen kankaita joista ois tarkotus saada aikaan jos vaikka mitä, saa nähdä mitkä projektit tulee ikinä näkemään valmistumishetkensä...

Viime viikonloppu kuluikin jäähyväisten merkeissä. Perjantaina käytiin Kajaanissa viettämässä viimestä viihdeiltaa Matin, Katin, Tuomaksen ja Heikin kanssa. Tää Heikki on siis se persoona joka oli ihan varma vielä 3,5 vuotta sitten että Tuomaksella ei ole tyttökaveria ja minä oon nimeltäni Rami, tuttavallisemmin Ramppa. Iltaan kuului karaokea, hiukan päihtymystä ja huikeen hyvä kellaribändi nimeltä Palma. Muut hävis kuka minnekin mut myö bailattiin Mont2:ssa Heikin kanssa kun Palma soitti covereita Black Eyed Peasista Aikuiseen naiseen. Hiton hyvä fiilis eikä liikaa väkeä. Aikuiseen naiseen ei tosin ois tarvittu bändin solisteja ollenkaan, paikalla oli kuitenkin 50 sanat osaavaa entistä tai nykyistä opiskelijaa. Oli kerrassaan mahtava ilta! Kannatti lähteä!

Sunnuntaina piti käydä hyvästelemässä Tompaksen 80-vuotias mummo Valtimolla. Hirmu vetreä tapaus (siis se mummo, Tuomas oli hiukan väsyny). Opetin mummolle sudokut ja kerrattiin riisipiirakoiden rypytystä suullisesti. Voi kun ite jaksais noin virkeenä noin pitkälle. Sukuloimasta päästyä olikin eessä hirvee työ: piti pakata kaikki omat tavarat Riekinrannasta. Tietty olin onnistunu levittämään koko tontin laajuudelle omaa omaisuuttani ja sehän oli helppo tehtävä lähteä etsimään ja keräämään ja vielä pakkaamaan omaisuus niin että se mahtuis Focuksen peräkonttiin ja takapenkeille. Yritys kuitenkin onnistui lähes ekalla kerralla ja tänään hurruuttelin kutostietä 460 km Helkama vetokoukun telineessä kuraantuen.

Perillä ehjänä ja lähes kunnollisissa voimissa.

Nyt kurssitehtävien pariin, huomenna taas aikuiskoulutusta Lappeenrannassa ja tehtävät on vieläkin laatimatta... :)