Olin viikonlopun Lempäälän Luontaiskylpylässä Simpukka ry:n ja Endometrioosiyhdistyksen yhteisessä hemmotteluhetkessä. Hemmottelusta ei nyt voi niin paljon miun kohdalla puhua, kovat kivut piti siitä huolen. Kuitenkin oon täysin sitä mieltä, että tuonne kannatti lähteä. Se vertaistuki mitä sieltä sai oli aivan uskomatonta. Oli hienoa nähdä eri ikäisiä naisia jotka oli käyny monet tän saman helvetin läpi. Muilta naisilta sai hyviä vinkkejä kivun torjuntaan ja lääkärissä käynteihin. Muutenkin oli aika vallatonta, juhlaillallisella senkun vaan suolenpätkät lenteli kun kokemuksia alettiin jakamaan. Oikeastaan vasta tuolta palatessa aloin vähitellen sisäistämään mistä tässä on taudissa oikein kyse. Ymmärtämisen myötä kyynelkanavat sai töitä. Hirveesti ei mieltä ylentänyt alavatsan ja -selän krampit jotka säikäytti meillä silloin olleet ulkopuoliset läheiset aika pahasti. Vertaisryhmässä tosin todettiin sekin, miten kovasti sitä säikähtää toisen kipua mutta omalle tilalle lähinnä viittaa kintaalla. Sitä ei vaan tajua miten kamalalta näyttää toisten silmissä silloin kun vesi lentää silmistä ja puhe muuttuu parkaisuiksi ja tavujen kuiskauksiksi. Ehkä jos sen joutuisi itse näkemään, osais olla lääkärissäkin jämympi.

Torstainahan miulla on jo Naikkarilla eka käynti. Uskon ja toivon että pääsen marraskuun aikana leikkaukseen. Näillä näkymin juhlistan omaa 25-vuotispäivää yhdellä siiderillä tai viinilasillisella. Olo ei ole nytkään kovinkaan mahtava ja kokemuksesta tiedän että 7-12 päivän päähän on odotettavissa vielä paskempaa oloa. Tietty toivon että pääsisin tällä kertaa helpolla, mutta aion olla realisti ja yritän pitää ittestäni hyvää huolta että jaksan ne kaikista inhottavimmat päivät. Ei niitä miun mielestä kannata mielestään täysin työntää, tulee vaan morkkis ja viha päälle jos päästän pahat päivät taas yllättämään.

Nykyisin on unikin jäänyt vähemmälle. Keskimäärin tulee nukuttua 4-6 tuntia yössä entisen 8-9 tunnin sijaan. Onneksi on kaapelikanavat ja DVD-pyöritin. Äsken laskin että tänään oon kattonu kahden pitkän elokuvan verran Frendejä + melkein kokonaan Canalilta Pörssipeluri-leffan. Uuden karvapipon oon kerenny neulomaan 1,5 kertaa (sovitin ekaa versiota vasta kun siitä puuttui enää päälaki ja huomasin sen ainakin neljä numeroa liian isoksi) mutta kolme viikkoa sitten alotettuihin villasukkiin en oo vieläkään saanu neulottua viimesiä pariakymmentä kerrosta. Onneksi jouluun on vielä paljon aikaa.

Heilutus ja huiskutus,

-Miisa