Sain eilen sairaalasta puhelun, lääkärin menojen vuoksi eka leikkaus eli laparoskopia siirrettiin kahta päivää aiemmaksi. Eli ensi viikolla tähän aikaan miulla on jo tikit mahassa. Tavallaan jännittää, pelottaakin, se kaikki mitä sieltä mahdollisesti löytyy. Pahin vaihtoehto on se, ettei mahasta löytyisikään kipujen aiheuttajaa eli sitä endokudosta ja minut diagnosoinut lääkäri oliskin ollu väärässä. Oli se miut tutkinu lääkäri kyllä niin varman olonen asiastaan että mahotontahan se ois jos se olis ollu täysin väärässä...

Tällä viikolla kaikki iltapäivät ja illat on menny kipuillessa. Aamulla tää on yleensä semmosissa kantimissa että tulee lähdettyä töihin mutta jostain syystä pitkään istuminen tuo kivut nopeasti takaisin. Siispä lyhennetyn työpäivän jälkeen karautan takaisin kotiin pötkölleen ja välillä käyn netissä surffaamassa ja ettimässä tietoa aiheesta.

Joku saattaa ihmetellä kun oon näistä kivuista ruvennu kirjottamaan vasta diagnoosin jälkeen. En kuitenkaan katso aiheelliseksi valittaa kaikelle kansalle vaivoista joiden syytä ei ole selvillä. Nyt kuitenkin kun on oletettavasti syy löytynyt, tutut haluavat kuulla (lukea) kuulumisiani. Siksi siis näitä marmatuksia täällä. Viivikin on moonisten takia niin alamaissa ettei sekään mitään pöhköä oo viime aikoina tehny. Paitsi tässä eräänä päivänä Tuomas käytti Viiviä lenkillä. Viivi oli hölkötellessään päästäny oikein kovaäänisen pierun ja säikähtäny itse sitä ja pinkassu parilla askeleella karkuun. Ei se vielä ihan komiikaton oo tuo koira. :)

Mieliala alkaa nousta vähitellen kaikin puolin, kohta varmaan jo kirjoittelen taas käsitöiden edistymisestä... :D

Lukijoitaan ja tukijoitaan kiittäen,

Miisa