Näinhän se menee että tie vie...

Latteuksia alkuun... :) Päätin siis ottaa härkää sarvista eli elämästäni kiinni ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon lukemaan aikuiskasvatuksen perusopintoja. Vaikka olen vasta muutaman kymmenen sivua alasta lukenut, olen aivan myyty. Tuntuu että olen viimeinkin löytänyt sen oman tieni.

Aikoinaanhan, kuutisen vuotta sitten, pyrin OKL:ään. Pohjana oli pelkkä lukio ja vuosi kyläkoulussa avustajana. Lukuintoa ei jostain syystä hirveästi ollut ja kirjat tuntuivat liian kuivilta luettavaksi. Ajatukset lähtivät jatkuvasti harhailemaan ja sain luettua yhdestä pääsykoekirjasta alle puolet. Silti jäin vain 0,3 pisteen päähän opiskelupaikasta. Tästähän voi päätellä, että minulla meni haastattelut ja ryhmäyöosuudet loistavasti, kirjatentti puhtaan tiedon osalta penkin alle. Ehkä minulla on jotain taipumusta alalle... :) Pääsykokeiden tuloten tultua päätin ottaa vastaan ammattikorkeasta tarjotun liiketalouden opiskelupaikan. Uskomatonta, että pääsin ammattikorkeaan vaikka pyrin sinne edellisvuotisilla pääsykokeilla. Olin siis laiska.. ☺ Tai ehkä tarvitsin vain kypsyttelyä ja vielä lisää miettimisvuosia alle. Jatkuvasti olen kuitenkin tuntenut opettamiseen tiettyä vetoa, mutta luokanopettajien arvostus ja palkkaus suhteessa stressin määrään möyrii jossain pohjamudissa. Tämä kylmä tosiasia sai minut loppujen lopuksi valitsemaan tylsän taloushallinnon. En halua yhtään vähätellä tutkintoani, opin ammattikorkeassa monta hyödyllistä asiaa ja voin väittää parin työvuoden jälkeen osaavani yhtä jos toista taloushallinnosta. Ja tiedän monta asiaa joita en hallitse.

Olen kuukausia pyöritellyt päässäni levottomasti uusia vaihtoehtoja. Vain yksi asia tuntui selvältä: muutoksen on tultava! Moni varmasti tietää sen olon kun jotain puuttuu... Taloushallinnon töitä tehdessäni tunsin tekeväni töitä säästöliekillä enkä itseäni ruoskimallakaan saanut aikaan itseinhoa kummempaa. Joku valoisa hetki yllätti vuoden pimeimpänä aikana ja kerran Setä Google läimäisi ruutuun tuon opintokaavion jota nyt suoritan. Silloin tuli välittömästi tunne että tuo se on, tuossa on miun oma juttu. Ja mikä parasta, se oli paljon halvempi kuin tutkinto jota olin aiemmin katsellut.

Nyt pöydällä odottaa Paulo Freiren Sorretujen pedagogiikka. Freire taitaa olla samaa maata kuin kaimansa Coelho. Ainakin kovasti eri lähteet Freireä ylistävät. Coelhohan teki minuun vaikutuksen jo Alkemistilla. Veronica ei ole vielä toistaiseksi päättämään kuolemisestaan minun yöpöydälleni, mutta senkin aika vielä tulee.

Niin juu, opiskelujeni oheen ostin pitkään haikailemani MacBookin. Tätäkin tekstiä Macilla kirjoittelen, kauppiaan mukaan parin viikon käytön jälkeen Macin metkut pitäisi olla jo aika tuttuja ja käyön sujuvaa. Minä en ole vajaassa viikossa vielä päässyt kovinkaan pitkälle tämän laitoksen oppimisessa. Photo Boothin ja Comic Lifen kanssa olen pääasiassa pelleillyt. Ei siis mitään kovin järkevää... ☺

Käsityöt ovat jääneet vähän vähemmälle. Päässä pyörii niin monta asiaa, että mukaan ei mahdu enää edes sukkapuikkoja. Ehkä tämä tästä. Vaikka virallinen hamsterikuukausi päättyykin tänään, aion silti jatkaa valitsemallani tiellä ja jättää langat kauppaan ellei varasto ole pienentynyt tarpeeksi.

Tällaista tällä kertaa. Takaisin opintojen pariin.

Kiitos ja kumarrus.

-Miisa


Ps. Jostain syystä tämä teksti ei tahtonut julkaistua eilen, siispä teksti on vuorokauden myöhässä.