Olen huomannut tässä loman aikana kuinka paljon keksityt tarinat, siis elokuvat ja kirjat, vaikuttavat mielialaani. Olen ollut lomallani suurimman osan ajasta kotona kommunikoiden lähinnä naapureitten, koirien ja oman ukon kanssa. Päivät on menny rattoisasti, enkä ole ees kaivannut ihmisten ilmoille. Jotenkin ei vain jaksa. Jos jaksaisin, niin oishan miulla menopelikin, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.

Sitä sitten uppoaa kuultuihin tarinoihin vähän turhankin tunteella. Sinuhessa etenin eilen neljänteen levyyn asti. Tämän jälkeen oli vähän synkeä olo, siispä pistin hevipätkiä soimaan (en ole heviin paljon kajonnut viimeseen kymmeneen vuoteen mut nyt se jostain syystä taas lämmittää). No eihän se positiivisuus siitä hevimätöstä nyt ainakaan kovin korkealle kipua. Sain kuitenkin jauhelihapihvit tehtyä Sonatan ja Metallican tahdissa, mutta edelleen ottaa päästä. Siispä kaivoin dvd-laatikosta oikein mieltä ylentävän leffan: Paha Maa. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan suuri ihme että nukkumaan käydessä apatia on vallannu koko naisen.

Nyt heitän tältä päivältä Sinuhen nurkkaan ja jatkan sit kun katson olevani vähän virkeämpi. Otan tän päivän vaikka jammailun merkeissä, Sävelradio rokkaa! Harmi että se hemmetin viestintäministeri meni lopettamaan Sävelradion toimiluvan. Sieltä kun ei kuulu mitään ankeita tarinoita naapurikunnan harvinaisen hyvästä perunasadosta tai sit niitä iankaikkisia renkutuksia ja mainospätkiä "Meillä kymmenen hittiä ilman katkoja" tai "parasta musiikkia" tai "Suosikkisi menneiltä ajoilta sekä parhaat uutuudet". Radiossakin pätee samat totuudet kuin muuallakin, kaikille ei voi kumartaa. Tykkään enemmän noista yhden tyylilinjan kanavista (ja ilman niitä paikallisuutisia).

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tää nappaa sämpylän lautaselle, Virkeä Olo-teetä kuppiin, Hesari kainaloon ja sit terassille!

Arrivederci tai jotain!

-Miisa