Okei, menee hirveeks lässytykseks, mutta en voi olla hehkuttamatta miten mukava aamu tänään on! Eilen laittelin pölyisiä kiviä takapihalle ja öinen sade huuhtoi niistä enimmät pölyt pois. Pikku Puutarhani oli aamulla jo aika nätti, ottaen tietty huomioon valmiusasteen joka on n. 15%.

Suurempi ilon aihe on kuitenkin se, että lähden tänään töistä aiemmin hakemaan tuota avoliittomiestäni lentokentältä. On se kummallista, miten toisen poissaollessa tajuaa miten paljon siitä oikeasti välittää. Tekstiviesteistä päätellen tunne on ollu siellä Hampurissa/Zürichissä aikasta lailla samanlainen.

Kummelin paras juttu on se, jossa mies hyppii hiekkatiellä vanhojen sompasauvojen kanssa kameraa kohti ja huutaa: "Mä oon niin onnellinen!". Itellä on samanlainen olo. Harmi ettei tähän olotilaan ole olemassa minkäänlaista hymiötä. Edes :DD ei enää riitä... :) Eli oisko se sit tämmönen virne? :D Vai onkohan tolla vaan liikaa huulipunaa???