Aloitettiin ystävän kanssa eilen perinneviikot. Onko karjalaiselle mitään perinteisempää kuin karjalanpiirakat? Myö otettiin keittokirja kauniiseen käteen ja ruvettiin hommiin. Ohjeessa käskettiin leikata taikinatanko 25-30 kikkaraksi ja ajella ne pulikalla ohuiksi ja pyöreiksi. No myö jaettiin tanko 30 kikkaraksi ja niistä tuli aika pieniä, tosin ei meillä ollu tuota pulikkaakaan vaan ihan käsineen ja tavallisella kaulimella me niitä kikkareita litisteltiin. Loppujen lopuks niistä tuli kuitenkin tosi kauniita ja hyviä piirakoita. Asetettiin tavoitteeks tehdä ennen joulua kaksinkertainen taikina josta tehdään hyviä ja isompia piirakoita. Toivottavasti päästään tavoitteeseen, ne oli niin hyviä!!!

Lisää kivoja juttuja: soitin tänään Hyksin sairaalapaikkavaraukseen ja kerroin huolistani. Lääkäri soittaa miulle maanantaina ja voin siltä sillon kysellä kaikkea mieltä painavaa. Ei sit tarttee keskiviikkona lähteä tietämättömänä Helsingin reissulle. Kiva kiva. :)

Huomenna on pikkujoulut. Saas nähdä millasella douppauksella ne jaksaa läpi, onneks virallinen osuus on vain syöminen, se ei pitkittyneenäkään kestäne kovinkaan montaa tuntia. Tänään oon urakoinu kietasumekkoa sinne juhliin. Tarkotuksena ois mennä siinä mekossa sit parin viikon päästä häihinkin, jos vaan maha antaa silloin myöten. Nyt mekko näyttää jo aika hyvältä, vielä pitää kiinnittää helma yläosaan ja ommella yläosaan alavarat. Ja tietty kääntää helma. Mut kaikkinensa ei ois enää kovin paljoa työtä. Voi kun sen sais tehtyä jo tänään.

Viime yön nukuin levottomasti mutta kaikkinensa oon tänään ollu koko hereilläoloajan yllättävän virkeänä. Oon popsinu piirakoita ja munavoita, suklaata kanssa, sit oon surffannu netissä ja lukenu vertaistukijuttuja ja koirastakin löysin monta pikkutakkua. Ei siis mitään järin suurta, normaalisti tää luokiteltas lököilypäiväksi, mutta poikkeusaikana on poikkeussäännöt. Virkeä päivä siis.

Loppuajalle miulla onkin melkein joka päivälle ohjelmaa: perjantaina se pikkujoulusapuska, lauantaina uus 007 elokuvissa, viikonloppuna äänikirjojen siirtelyä kovalevysoittimelle, maanantaina neuvottelu lääkärin kanssa ja tiistaina tavaroitten kasaamista sairaalareissua varten. Ei nyt järin tiivis ohjelma mutta jotain tekemistä joka päivälle. Ihan kiva.

Viivi on tykästyny ympäristön tarkkailuun ikkunasta käsin. Aina kun oon tietokoneella, Viivi rupee kuopsuttamaan polvea muistutuksena ja neiti on sitten vasta tyytyväinen kun sen nostaa näppiksen viereen pöydälle. Pari kertaa se on ollu miun strömsö-huoneen pöydällä ompelukoneen takana ja vartioinu pihaa vähän eri kantilta. Eihän tuolla pihalla mitään tapahdu mutta Viivillä riittää kiinnostusta. Ohi ajava pyöräilijä saa koiran olemukseen heti ryhtiä ja siitä se saa taas lisävirtaa ikuiseen vahtimiseen. On tuo koira sit kans eräänlainen otus!