Eilinen lääkärikäynti veti miut ihan veteläksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lääkärin tutkimukset teki sitä fyysistä kipua ja puheet sitä henkistä. Odotettavissa on hiukan isompi leikkaus 30.11. mutta se saatetaan pystyä tekemään tähystyksenä. Eli siis vatsan pinnalle onkin hyvässä lykyssä tulossa vain pikkuiset arvet vaikka sisälmyksiä ropeloidaan aiempaa luuloani enemmän. Tähystyksessä on paljon lyhyempi toipumisaikakin, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn tähystyksen puolesta! Jos joudutaan siirtymään avoleikkaukseen, joudun mie kökkimään sairaslomalla jouluun asti. Lääkärin luulot ja löydöt kuiteskin varmistetaan magneettikuvauksella ennen leikkausta. Marraskuun aikana käyn siis ainakin kahdesti Helsingissä.

Kun leikkaukseen on aikaa vielä reilu kuukausi, on tärkeintä pitää ittestä hyvä huoli. Siinä tuo miun rakas ukkoin kunnostautu eilen. Olin kuin märkä rätti kun ajeltiin Helsingistä kotio, mieli maassa ja lihakset pelkkää taikinaa. Mies kävi ruokakaupassa samalla kun mie kävin kirjastosta hakemassa pari elokuvaa ja kotona kassista löytyi suurin Fazerin suklaarasia mikä kaupasta löytyi! Eihän siitä raaski edes syödä, ne konvehdit on niin kauniita!

Mieli menee yhtä vuoristorataa, mutta kyllä tästä noustaan. Eihän ne vaunut oo ennenkään jääny nousematta huipulle!

Sekasortoisin terveisin,

Miisa

PS. Jos joku tuttu sattuu löytämään joulupaketistaan villasukat, tietäköön että ne on lämmöllä ja rakkaudella kudottu. Siinä on silloin palanen isosta selviytymisprosessista.

Sydän on suuri ja pelko pieni.