Eilinen
lääkärikäynti veti miut ihan veteläksi sekä fyysisesti että
psyykkisesti. Lääkärin tutkimukset teki sitä fyysistä kipua ja puheet
sitä henkistä. Odotettavissa on hiukan isompi leikkaus 30.11. mutta se
saatetaan pystyä tekemään tähystyksenä. Eli siis vatsan pinnalle onkin
hyvässä lykyssä tulossa vain pikkuiset arvet vaikka sisälmyksiä
ropeloidaan aiempaa luuloani enemmän. Tähystyksessä on paljon lyhyempi
toipumisaikakin, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn tähystyksen
puolesta! Jos joudutaan siirtymään avoleikkaukseen, joudun mie
kökkimään sairaslomalla jouluun asti. Lääkärin luulot ja löydöt
kuiteskin varmistetaan magneettikuvauksella ennen leikkausta.
Marraskuun aikana käyn siis ainakin kahdesti Helsingissä.
Kun leikkaukseen on aikaa vielä reilu kuukausi, on tärkeintä pitää
ittestä hyvä huoli. Siinä tuo miun rakas ukkoin kunnostautu eilen. Olin
kuin märkä rätti kun ajeltiin Helsingistä kotio, mieli maassa ja
lihakset pelkkää taikinaa. Mies kävi ruokakaupassa samalla kun mie
kävin kirjastosta hakemassa pari elokuvaa ja kotona kassista löytyi
suurin Fazerin suklaarasia mikä kaupasta löytyi! Eihän siitä raaski
edes syödä, ne konvehdit on niin kauniita!
Mieli menee yhtä vuoristorataa, mutta kyllä tästä noustaan. Eihän ne vaunut oo ennenkään jääny nousematta huipulle!
Sekasortoisin terveisin,
Miisa
PS. Jos joku tuttu sattuu löytämään joulupaketistaan villasukat,
tietäköön että ne on lämmöllä ja rakkaudella kudottu. Siinä on silloin
palanen isosta selviytymisprosessista.
Sydän on suuri ja pelko pieni.
perjantai, 27. lokakuu 2006
Kommentit