Ostin liki vuosi sitten täältä Nälkämaan Prismasta ittelleni laukun.
Olin tyytyväinen noin kolme viikkoa kunnes siitä lähti hihna irti. Se
oli noissa laukuissa tyyppivika. Eräs ystäväin oli ostanu joku hetki
aikasemmin ittelleen samanlaisen veskan ja siinä oli käyny samanlainen
juili. Vein oman laukkuni suutarille (sille Kainuun ainoalle) ja se
korjasikin laukun pikkurahalla ja laukku kesti noin vuoden. Nyt se
hemmetin hihna otti ja irtos kokonaan ja tämä täti meni ja osti heti
samantien uuden laukun. Nyt on laukku kevyt kun ei oo rahaakaan mitä
siinä kantais, oli nimittäin sitä luokkaa hintava veska. Mut on ainakin
tyylikäs!
Vanhan laukun meinaan lahjoittaa tuolle miun partasemmalle puoliskolle,
saa purkaa siihen kaikki patoutumat joita se on keränny kun on kantanu
miun laukut ja kengät nyt jo useemman kerran muuttolaatikoissa ees ja
taas ja muuttojen välissä kompastellu veskoihin ahtaassa eteisessä.
Yritän saada kuvamateriaalia entisen laukun loppusijoituspaikasta ja
jos löytyy julkaisukelpoista materiaalia niin laitan muillekin
pällisteltäväksi. :)
*****
Eilen kävin shoppailemassa paikallisessa
eläinmuonakaupassa Viiville sapuskaa. Tämä koiraneiti kun on vissiin
pahassa stressissä kun ei tunnu vanha sapuska kelpaavan ja muutenkin on
hirveen hermostunu koko ajan niin minä mietin josko murkinan vaihto
auttais ja koira söis vaikka ihan uteliaisuuttaan.
No
siellä kaupassa oli kolme kuukautta vanha koiranpentu, bichon
frise-merkkinen narttu, joka oli hirmu herttanen kun se kanto omaa
luutaan alimmille tyhjille hyllyille ja miulle synty hirmunen
pentukuume. Taidan ruveta bongailemaan uusia coton-pentueita... :)
Ja sit ite asian sain toimitettua kun olin varttitunnin ihastellu tätä
pikkuneitiä ja valitsin Viiville ronkelin koiran ruokana mainostettua
erikois-nutroa. Vaan on meiän koira sitä luokkaa nirso ettei kelpaa ees
ronkelin koiran sapuskat. Kohta se syö pelkästään yrjölän puuroa. Kun
en niin luottais pelkän yrjölän ravintoarvoihin niin paljoa että
jättäisin koiran kokonaan sen varaan. On tässä taas ongelmaa
riittämiin.
Voi kun pääsis pian muuttamaan omaan kotiin
niin vois itsekin ruveta vähitellen rauhottumaan ja toivottavasti se
heijastuis sitten koiraankin. "Toivossa on hyvä elää" sanoi lapamato
Lasse.
(Korjailin tästä tekstistä
muutaman kirjoitus- ja/tai ilmaisuvirheen. Kaameeta tekstiä syntyy kun
kukaan ei oo valvomassa ja opastamassa oikeeta kielioppia!)
tiistai, 28. maaliskuu 2006
Kommentit