Ostin liki vuosi sitten täältä Nälkämaan Prismasta ittelleni laukun. Olin tyytyväinen noin kolme viikkoa kunnes siitä lähti hihna irti. Se oli noissa laukuissa tyyppivika. Eräs ystäväin oli ostanu joku hetki aikasemmin ittelleen samanlaisen veskan ja siinä oli käyny samanlainen juili. Vein oman laukkuni suutarille (sille Kainuun ainoalle) ja se korjasikin laukun pikkurahalla ja laukku kesti noin vuoden. Nyt se hemmetin hihna otti ja irtos kokonaan ja tämä täti meni ja osti heti samantien uuden laukun. Nyt on laukku kevyt kun ei oo rahaakaan mitä siinä kantais, oli nimittäin sitä luokkaa hintava veska. Mut on ainakin tyylikäs!

Vanhan laukun meinaan lahjoittaa tuolle miun partasemmalle puoliskolle, saa purkaa siihen kaikki patoutumat joita se on keränny kun on kantanu miun laukut ja kengät nyt jo useemman kerran muuttolaatikoissa ees ja taas ja muuttojen välissä kompastellu veskoihin ahtaassa eteisessä.

Yritän saada kuvamateriaalia entisen laukun loppusijoituspaikasta ja jos löytyy julkaisukelpoista materiaalia niin laitan muillekin pällisteltäväksi. :)

                                                                   *****

Eilen kävin shoppailemassa paikallisessa eläinmuonakaupassa Viiville sapuskaa. Tämä koiraneiti kun on vissiin pahassa stressissä kun ei tunnu vanha sapuska kelpaavan ja muutenkin on hirveen hermostunu koko ajan niin minä mietin josko murkinan vaihto auttais ja koira söis vaikka ihan uteliaisuuttaan.

No siellä kaupassa oli kolme kuukautta vanha koiranpentu, bichon frise-merkkinen narttu, joka oli hirmu herttanen kun se kanto omaa luutaan alimmille tyhjille hyllyille ja miulle synty hirmunen pentukuume. Taidan ruveta bongailemaan uusia coton-pentueita... :)

Ja sit ite asian sain toimitettua kun olin varttitunnin ihastellu tätä pikkuneitiä ja valitsin Viiville ronkelin koiran ruokana mainostettua erikois-nutroa. Vaan on meiän koira sitä luokkaa nirso ettei kelpaa ees ronkelin koiran sapuskat. Kohta se syö pelkästään yrjölän puuroa. Kun en niin luottais pelkän yrjölän ravintoarvoihin niin paljoa että jättäisin koiran kokonaan sen varaan. On tässä taas ongelmaa riittämiin.

Voi kun pääsis pian muuttamaan omaan kotiin niin vois itsekin ruveta vähitellen rauhottumaan ja toivottavasti se heijastuis sitten koiraankin. "Toivossa on hyvä elää" sanoi lapamato Lasse.

(Korjailin tästä tekstistä  muutaman kirjoitus- ja/tai ilmaisuvirheen. Kaameeta tekstiä syntyy kun kukaan ei oo valvomassa ja opastamassa oikeeta kielioppia!)