Siinä on varmasti joku laki, että heti kun paukkaa mökiltä takas kotiin, ei ookkaan päällimäisenä tunteena ilo omasta kodista vaan lähinnä ahistus jo pelkästä ajatuksestakin et pitäis palata takas arkeen.

Mökillä sai löllötellä ihan rauhassa. Teki jotain jaksamisen puitteissa. Ruokaa tehdään mahdollisimman pienillä ponnistuksilla mutta kuitenkin niin että se on hyvää. Suklaata ja keksejä syödään, siideripullon voi avata mihin aikaan päivästä tahansa jos sattuu maistumaan. Ja mikä parasta, nukkua voi silloin kun nukuttaa.

Tämmöinen noin topakka arjesta irtautuminen tuo mukanaan niin syvän rentoutumisen tunteen, että huomisen työpäivän läheisyyden tiedostaminen saa äkäiseksi. Asiaa ei helpota tieto siitä, että tänään sunnuntaina tulee urheilua kuudesta puoleen yöhön ja meiän ukko kattoo siitä ainakin 70%. Eli tarkottaa sitä että meillä kuuluu rasittavien selostajien höpinä vähintään kolme-neljä tuntia ja siihen päälle vielä 0,5-2 tuntia formuloiden ulinaa ja kiimaisten selostajien hehkutusta. Voi jee! Onneks sentään on kavereita tässä suht lähellä että voin lähteä pakoon...

Mutta kuitenkin, hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa kaikille!