Ensimmäistä kertaa elämässäni odotin innolla olympialaisten alkua. Syy tähän ei tosiaan ole minkäänlainen jännitys Mannisen hiihtovauhtia tai Antti Autin (?) lautailua kohtaan. Syy löytyy IhanItse-foorumin ketjusta jossa kerrottiin neuleolympialaisista. Tarkoitus on elää olympiahengessä kutomalla realistinen mutta haasteellinen työ olympialaisten aikana. Meinasin että Fifi on sopivan haasteellinen, ehkä liiankin vaikea ja kävin hakemassa paikallisesta käsityöliikkeestä pari kerää mohair-lankaa ja tulostin Ulla-neuleen sivuilta (www.ullaneule.net) Fifin ohjeet. Tätä mallia kun on kehuttu kovasti käsityöihmisten keskuudessa niin olihan se minunkin kokeiltava.

Perjantaina jo iltapäivästä kudoin mallitilkun ettei olympiahaave kaadu heti alkuunsa liian vaikeaan malliin. Iltakahdeksalta olin jo sohvalla täpinöissäni lankakerä sylissä ja eka silmukka puikoilla (olihan se pakko asetella valmiiksi). Olympiainnostus tarttui myös muihin ympärilläoleviin ja viimeiset kolme minuuttia minulle annettiin väliaikoja starttiin ja viimeiset sekunnit jopa laskettiin. Noin hienolla kannatuksella ei voinut saada kuin hyvän alun työlle. Perjantai-illan ja lauantaiaamun miulla oli apuna 11-vuotias sukulaispoika joka luki ohjetta ettei mene silmukat sekasin. En katsonut tuota douppaamiseksi vaan valmennukseksi ja siksi en diskontannut itseäni ulos kisasta. Nyt on olympialaiset kestäneet vajaan kaksi vuorokautta ja tekelettä on jo tehtynä ainakin kuusi kokonaista ruutua. Ehkä minä sitten teen tuosta vain ison huivin kun noita kisojakin on jäljellä vielä kaksi viikkoa... :D
38328.jpg

Yritin ottaa kuvaa tähänastisesta olympiasaavutuksesta kun meidän cotonneitimme Viivi tuli nuuskimaan tätä uutta juttua. Viivi kun tuli meille 1,5 vuotta sitten niin selitin muille että nimi tulee siitä kun Viivi on vähän niinkuin Fifi muttei sinnepäinkään (eli yhtäpaljon kuin coton on puudeli...) :)