Ensimmäistä
kertaa elämässäni odotin innolla olympialaisten alkua. Syy tähän ei
tosiaan ole minkäänlainen jännitys Mannisen hiihtovauhtia tai Antti
Autin (?) lautailua kohtaan. Syy löytyy IhanItse-foorumin ketjusta
jossa kerrottiin neuleolympialaisista. Tarkoitus on elää
olympiahengessä kutomalla realistinen mutta haasteellinen työ
olympialaisten aikana. Meinasin että Fifi on sopivan haasteellinen,
ehkä liiankin vaikea ja kävin hakemassa paikallisesta käsityöliikkeestä
pari kerää mohair-lankaa ja tulostin Ulla-neuleen sivuilta
(www.ullaneule.net) Fifin ohjeet. Tätä mallia kun on kehuttu kovasti
käsityöihmisten keskuudessa niin olihan se minunkin kokeiltava.
Perjantaina jo iltapäivästä kudoin mallitilkun ettei olympiahaave kaadu
heti alkuunsa liian vaikeaan malliin. Iltakahdeksalta olin jo sohvalla
täpinöissäni lankakerä sylissä ja eka silmukka puikoilla (olihan se pakko asetella valmiiksi).
Olympiainnostus tarttui myös muihin ympärilläoleviin ja viimeiset kolme
minuuttia minulle annettiin väliaikoja starttiin ja viimeiset sekunnit
jopa laskettiin. Noin hienolla kannatuksella ei voinut saada kuin hyvän
alun työlle. Perjantai-illan ja lauantaiaamun miulla oli apuna
11-vuotias sukulaispoika joka luki ohjetta ettei mene silmukat sekasin.
En katsonut tuota douppaamiseksi vaan valmennukseksi ja siksi en
diskontannut itseäni ulos kisasta. Nyt on olympialaiset kestäneet
vajaan kaksi vuorokautta ja tekelettä on jo tehtynä ainakin kuusi
kokonaista ruutua. Ehkä minä sitten teen tuosta vain ison huivin kun
noita kisojakin on jäljellä vielä kaksi viikkoa... :D
Yritin
ottaa kuvaa tähänastisesta olympiasaavutuksesta kun meidän
cotonneitimme Viivi tuli nuuskimaan tätä uutta juttua. Viivi kun tuli
meille 1,5 vuotta sitten niin selitin muille että nimi tulee siitä kun
Viivi on vähän niinkuin Fifi muttei sinnepäinkään (eli yhtäpaljon kuin
coton on puudeli...) :)
sunnuntai, 12. helmikuu 2006
Kommentit