Voi jeesus että osaa ottaa tämä tauti päähän! Sain eilen tietää että joudun Helsinkiin avoleikkaukseen. Eivät kuulemma leikkaa paikallisessa aluesairaalassa näin vaikeita tapauksia ja aiemmin mainittu Lahtikin jo sivuutettiin. Olo on ku ois papatteja nielly: polttaa, vihloo ja välillä joku iskee sisältä päin tikaria vatsaan. Jos laittasin ne sellaset Bridget Jones-maxipöksyt jalkaan ni ne peittäis kaiken kipualueen. Muuten kipualuetta on aika vaikea määritellä kirjallisesti. Onnellisia olkoon ne jotka on tältä säästyny.

Eilinen meni kipuillessa ja tuomiota sulatellessa. Aiemmin oon ollu sellanen perusterve, päänsärkyjä ja selkäsärkyjä lukuunottamatta. Ennen diagnoosia mietin että miks sanotaan että kyllähän sitä nuorena jaksaa. Tuntu että ite ei jaksanu ku raahautua töistä kotiin ja levon jälkeen käyttää koiraa ja tehdä hieman sapuskaa. Ei puhettakaan että jaksais lähtee kartsalle tai kyläilemään. Kuvittelin olevani vain laiska ja tartteevani elämänasenteen muutosta. Sain viikko sitten Endometrioosiyhdistykseltä ekan tietopaketin tästä taudista. Se avas hiukan miun silmiä, varsinkin lause "kivut ja vauriot ovat todellisia".

Normaalisti tämmösessä olotilassa pillittäisin pikkasen ja sit ois parempi olo mut nyt ei tuu ees siitä yhtään mitään. Yöt nukun huonosti, en muista millon oisin heränny pirteänä uuteen aamuun. Ois pitäny eiliseltä lääkäriltä pyytää jotain troppia tuohonkin. Nyt yritän sinnitellä seuraavaan leikkaukseen asti buranalla ja pillereillä. Kummankin pitäis kuulemma auttaa mut en oo hirveesti eroa huomannu. Tai ehkä olo olis vielä karseempi ilman niitä.

Vielä hieman valitusta. Oon antanu ittelleni luvan syödä pahaan oloon mitä vaan mutta kohtuudella. Nyt kuitenkin hiipi mörkö päähän ja kuiskutti ettei se oo kovin järkevää kun liikuntakin on melkein minimissään. Kohta on ylimääräistä niin ettei mahdu vanhat vaatteet päälle ja sit ois taas yks masiksen vaaranpaikka. Oon kahden vaiheilla. Lohduttaudunko kahdella rivillä tummaa suklaata vai porkkanoilla. Eka auttaa tässä hetkessä mutta saattaa tuoda pahempaa tulevaisuudessa, jälkimmäisestä ei taas oo nyt paljon apua. Vai pitäiskö ihan suosiolla antaa pahoihin päiviin lupa mihin vaan ja parempina päivinä kiristää kuria?

Pahoittelut siitä ettei tekstissä ole päätä eikä häntää, oli pakko antaa vaan tekstin tulla.

Voimia jostain haalien,

-Miisa