Sain
heti marraskuun eka päivä kahden viikon saikun. En oo tosiaankaan
kykenevä aivoja vaativaan työhön, yöt menee miten kuten kylkeä
käännellessä ja torkkuessa ja väsymys on jatkuvaa. Eikä jatkuva Buranan
syöntikään varmaan työkykyä paranna. Oli miten oli, oon kotona koiran
kanssa, katselen telkkaria, kudon, torkun, luen ja yritän ulkoilla
ainakin kerran päivässä.
Tänne(kin) on ryöpsähtänyt ihan kunnon talvi viikon aikana. Pihalla
halkopinot jää lumikasan taakse ja varaston katollakin on jo paksu
lumivaippa. Eilen kävin urakoimassa pari neliötä takapihan terassista
puhtaaksi lumesta, mutta se osoittautuikin luultua suuremmaksi
urakaksi. Kun sain ylimmän rappusen putsattua, huomasin seuraavien
rappusten jo kadonneen lumikinokseen. Enkä ees heittäny ylimmän
rappusen lumia alemmille rapuille. Sitä lunta tuli pari päivää vain
taivaan täydeltä! Nyt on aivan mahtava keli. Aurinko paistaa
pilvettömältä taivaalta, pakkasta on varmaan alle kymmenen astetta ja
ympäristön lumihanget on saanu viimesistä sataneista lumenrippeistä
nätin pinnan. Ala-asteella tämmöinen keli tarkoitti yleensä hiihtoa
järven jäällä ja miulle se tiesi migreeniä. Kun siitäkin ajasta on
kulunu 15 vuotta, alkaa tästäkin kelistä löytää niitä kauniita puolia.
Lähden nyt yrittämään postilaatikolle ilman aurinkolaseja. Autoon en
kyllä uskalla ilman niitä nousta.
Hyvää viikonloppua kaikille! Kun seuraavaksi kirjoittelen, oon jo siirtyny seuraavalle vuosisadan neljännekselle.
Hej på dig!
-Miisa
perjantai, 3. marraskuu 2006
Kommentit